Reissun puolenvälin tunnelmat!

Näin se viides viikkokin hurahti Helmi Liiketalousopiston poijiilla. Viikkoon mahtui niin tavallistakin kuin hieman arjesta poikkeavaakin. Arvosanaksi viikko tunnelman puolesta saa 8 ja puoli.

Työviikko kului kullakin samoissa merkeissä kuin ennenkin. Ainoana poikkeuksena arkeen oli ulkomaanharjoitteluista vastaavan opettajan vierailu työpaikoilla. Opettajamme kävi katsastamassa harjoittelupaikat ja käymässä näyttöön liittyvät paperit läpi työpaikkaohjaajien kanssa.

Viikonloppuna Niko ja Peter suorittivat jälleen päätähuimaavan seikkailun Maltan kallioisissa maisemissa patikoinnin parissa. Retki alkoi tällä kertaa Bugibbasta ja reitti kulki saaren maisemarikasta rannikkoa pitkin pohjoiseen. Matkallamme kohtasimme huikeita maisemia ja yhden sodanaikaisen linnakkeen sekä muutaman vastaantulevan vaeltajan.

 (Alkutunnelmat ensimmäisen vuoren huipulla, Hyvät.)

(Bugibban ranta toiselta puolelta katsottuna)

(Hyvin menee, ainakin toistaiseksi =))

(Täällä myös =D)

(Kyllä sielu lepää)

(Jonkinmoinen sodanaikainen bunkkeri.)

(Yksi matkamme suurista vaaroista =D.)

(Nyt löydettii alue missä itsekkin voisi asustella =) )

Suuren seikkailumme kävelyosuus päättyi Mellieha Bayn aurinkoisille hiekkarannoille, jossa koimme seikkailumme suurimman vastoinkäymisen, piikkinurmikon, jonka seurauksena nypimme piikkejä jaloista vielä seuraavana päivänäkin.

(Täältä tullaan hiekkarannat!)

Mellieha Bayssa nautimme hetken auringosta ja jo lämmenneestä välimerestä. Rannalta suuntasimme kotiin bussilla, jonka jälkeen nautimme illallista Saint Pauls Bayn rannalla auringonlaskua katsellen.

(Illallisemme kruunasi erittäin kaunis auringonlasku.)

Tällä välin kaukaisessa galaksissa suuri kirkkojen ystävä Roope suunnisti bussilla Mostaan, josta hän eksyneenä vaelteli kohti Maltan pääkaupunkia Vallettaa täysin päämärättömästi.

(Mostan mahtipontinen kirkko ja sen sisältämiä taideteoksia.)

Matkallaan myös Roope kohtasi täpäriä tilanteita, kuten täysiä ruuhkabusseja ja Lidlin uskomattoman kylmät pakastealtaat, joissa hän onnistui palelluttamaan sormensa ostaessaan jäätelöä.

(Valletan ohi seilaava komia pursi.)

Seikkailunsa jälkeen Roope liittyi Nikon Peterin seuraan syömään illallista.

Kaikenkaikkiaan viikko sujui mukavasti säästä nauttien ja töitä paiskien. Reissun puolivälikin on nyt ylitetty ja loppumatkasta tullaan varmasti ottamaan mahdollisimman paljon irti.

Tässä kirjoituksen lopussa tulikin mieleen, että vappukin hurahti tuossa viikonlopun kyljessä melko liekehtivissä merkeissa. Vappua vietimme kämpällä vappulounaan merkeissä, jonka perään Niko orjuutettiin öljykattilan ääreen munkinpaistohommiin.

(Kiltisti Niko oli omin pikku kätösin taikinan muovannut ja rinkelit pyörittänyt. Tarkasti ja varovasti munkit myös paistoi. Muut poijaat pääsivät auttamaan sokeroinnin merkeissä.)

Munkit onnistuivat niin hyvin, että jopa asunnossamme asuvat muunmaalaiset opiskelijat niitä halusivat maistaa ja totesivat ne herkullisiksi.

(Oli kyllä eri hyviä munkkeja! Slurp.)

Iltaa lähdimme opiskelijoille totuttuun tapaan viettämään kaupungille. Matkallamme kohtasimme liekehtivän Bussipysäkin ja kaupungille päästyämme pääsimme todistamaan paikallista työväenjuhlaa, joka eroaa omastamme lakkien puuttumisen osalta.

(Liekehtivät alkumatkan tunnelmat, poijaat jännäsivät pääsevätkö ollenkaan matkaan =D)

(Vappun rientoja...)

Maltapoijaat kiittävät ja kuittaavat palataan astialle taas viikon kuluttua.
Kiitos ja kumarrus.