"Vielä on kesää jäljellä..."

Jälleen,  niin kuin edellisetkin viikot, tämäkin viikko vierähti erittäin nopeasti Helmi Liiketalousopistolaisten poikain ohitse. Viikkoon mahtui niin hyviä hetkiä kuin myös ei niin hyviä hetkiä. Mitään vakavaa ei tietenkään ole käynyt, vain pieniä vastoinkäymisiä kenties.

Calliopessa työskentelevien poikien viikkoon ei juurikaan uusia tuulia ole puhallellut. Vaatteitten viikkausta ja tuotteiden esillepanoa. Kenties ainoa uusi asia mitä Niko ja Roope saivat tällä viikolla kokea oli varaston uudelleen järjestäminen. Pojat pääsivät tämän unelmatehtävän pariin keskiviikon vikalla tunnilla, jolloin homma tietenkin jäi erittäin pahasti kesken. Niko, joka innostui tehtävästä eritoten päätti jatkaa hommoa koko torstai päivän. Roope puolestaan pysyi visusti kaupan puolella nauttien vanhoista askaristaan. Viikon niin sanottu kohokohta osui tietenkin perjantaille, jolloin viikonloppukin alkaa. Pääsimme avustamaan uuden kesäsesongin pystyttämisessä. Ensin otimme vanhat tuotteet rekille ja siitä aloimme viikkaamaan tavaroita pahvilaatikkoihin. Tällä välin kaksi vakkaria alkoivat visualisoimaan kesäsesongin seinää ja asettelemaan uusia tuotteita myytiin. Mainittakoon vielä sen, että viikkausten ja tavaroiden asetteluiden ohella Niko on sopivien tilaisuuksen tullen auttanut kassalla maksutilanteissa. Vielä kun saisimme luvan veloittaa asiakkaita harjoittelu olisi niin sanotusti purkissa =).

Sillä välin kun Niko ja Roope viikkailevat vaatteita, meidän ystävämme Peter työskentelee Ellul Wines and Spirits:ssä. Viikko viinikaupassa sujui samoissa merkeissä kuin aikaisemminkin. Arki kulkee aamuisin hyllyjä täytellen ja puolestapäivästä eteenpäin ulkona tarjoillen. Viinikauppaan/kahvilaan saapui viikon puolessa välissä kolme liettualaista opiskelijaa suorittamaan työharjoitteluaan. Liettualaiset harjoittelijat pitävät liikkeen edessä ilmaista maistiaispistettä ja näin ollen piristävät paikallisten liköörien myyntiä. Viikko vierähti viinikaupassa melko vauhdilla ja työstä on tullut jo melko rutiininomaista työvälineiden ollessa jo tuttuja ja luontevia käyttää. Seuraavaa viikkoa odotellessa.

Lauantai aamuna lähdimme Triton-nimisellä jahdilla 7 tunnin pituiselle risteilylle, joka vei meidät Comino-saarelle. Matkalla saarelle kapteeni näytti saaren luolia ajaen niiden lähelle ja antaen turistien ottaa valokuvia näkymistä. Aurinko paistoi lämpimästi, vaikka päivä olikin tavallista tuulisempi. Tuulesta johtuen emme päässeet näkemään tunneleita kovinkaan läheltä ja visiitit tunnelin suilla olivat hyvin ripeitä. Reittiinkin piti kapteenin tehdä muutoksia, sillä laivalla oli tarkoitus pysähtyä ensin Crystal laguunilla, mutta tuulen takia paikka olisi ollut liian vaarallinen jäädä pysähdyksiin ja snorklaamiseen. Joten saimme tunnin lisä aikaa oleskella Blue laguunilla. Päästyämme Cominoon kävelimme hiukan ja kävimme uimassa meressä. Vesi oli kirkasta. Uituamme vähän lähdimme kävelemään lisää ja räpsimään valokuvia. Aika meni jotakuinkin nopeasti ja pian olimmekin paluumatkalla Bugibbaan.

Laguuni reissu oli auringonpaisteen takia erinomaimen, mutta tuulen takia aika floppi sillä emme päässeet nauttimaan snorklauksesta kirkkaissa vesissä juuri laikaan. Toinen pettymys matkassa oli se, että oletimme laguunien olen oikeita ja kunnollisia laguuneja. Toisin kävi nämä kaksi paikkaa olivat kyllä erittäin kauniita ja hienoa, ei siinä valittamista, mutta eivät olleet laguuneja. Ne olivat oikeastaan Comino -saaren poukamia. Mutta summa summaarum reissu Cominoon oli erittäin nautittava ja kannattava. Kenties lähdemme joku kaunis tyyninen päivä uudestaan kokeilemaan kunnolla snorklausta.

(Tässä poijaat jahdissa valmiina tutustumaan Comino -saareen.)

 (Yksi nähdyistä luolansuista matkalla Cominolle.)

( Crystal- laguuni)

 (Blue- laguuni,  mahtavat maisemat!)

(Cominon linnan katolta vähän maisemaa.)

Upean aurinkoisen päivän päätimme syömällä lähestulkoon uudessa, toista päivää auki olevassa, saksalaisessa ravintolassa. Ravintola oli erittäin siistiä ja sisustukseltaan Nikon mieleen. Sanottakoon näin ruoka oli Maltan maittavinta, mitä olemme ravintolassa syöneet. Paikan omistaa saksalainen pariskunta, nainen tarjoiliana ja mies kokkina. Erittäin hyvää palvelua ravintolan pitäjiltä, poikkenemme uudestaan vielä.

Olimme suunnitelleet sunnuntai päivälle Gozossa käymistä. Aloitimme aamun kenties väärällä jalalla nousten jokainen, tai sitten liian myöhään nousten. Emme päässeet koskaan Gozo -saarelle sillä jokainen bussi mihin yritimme oli tupaten täynnä ihmisiä. Tympääntyneinä bussipysäkillä me päätimme lähteä takaisin kämpille. Roope ja Peter päättivät käydä kaupan päällä ja Niko päätti lähteä syömään aamupalaan Bugibban rantaravintolaan. Nikolla ei ravintola reissu mennyt ihan putkeen,sillä Niko ei saanut minkäänlaista palvelua ravintolassa. Tästä tuohtuneena Niko nousi pöydästään ja suuntasi kaupan kautta kotia. Loppupäivä menikin kotona oleskellen ja aurinkoa ottaen. Illalla pojat päättivät vielä käydä katsomassa elokuvan paikallisessa teatterissa.

Että sellainen viikko jälleen. Emme voi muutakun jäädä nauttimaan loppu viikoista täällä Maltalla. Palaamme jälleen viikon päästä.

Ciao!